Leiri Espanjassa – Tribase Torreviejassa

Nyt kun viimein alkaa syke laskemaan reippaan kuormituksen jäljiltä, lienee aika pistää tekstimuotoon kymmenen päivän setti. Lyhyt versio leiristä on se, että huippua oli ja ehkä raskaampaa kun arvelin. Pidempi versio alkaa alta…

Menomatkapäivä

Tiistaina 20.3. alkoi matka kohti Torreviejaa. Junalla Jyväskylästä lentoasemalle, ainakin meitä pohjoisesta päin matkaavia varten junayhteys Tikkurilasta Helsinki-Vantaalle on aivan loistava. Pyörä oli kätevästi pakattu massiiviseen pyörälaukkuun jo etukäteen, laukun raahaaminen ei taasen ollut kätevimmästä päästä. Onneksi junassa oli tyhjää, niin laukutkin mahtuivat kätevästi.

Lentoasemalla jännitettiin sitä, tuleeko laukun punnituksessa joku vääntö. Omani painoi varmasti yli ehdotetun kahdenkymmenen viiden kilon. Cervelo toki on kevyt, mutta mutta… Sen verran ensikertalaisilta vaikutettiin, että saatiin ihan henkilökohtaista ohjausta niin tarrojen liimaamiseen kuin laukun luovutttamiseen. Kaikenkaikkiaan hyvin vaivatonta. Ei jonotusta, laukut vaan jätettiin erikoismatkatavaroille varattuun paikkaan. Kukaan ei laukun  painosta näyttänyt olleen kiinnostunut.

Koneena oli uudehko Norwegianin 737-800, joka oli jopa yllättävän tilava. Ilman suurempia akrobaattisia liikkeitä pystyin vääntäytymään asentoon, jossa pystyi hieman torkkumaan. Lentokoneessa on wifi mutta onneksi olin ladannut pari levyä puhelimeen offlinekuuntelua varten, koska iTunes ei suostunut koneen wifissä toimimaan.

Lento oli vähän myöhässä ja itse majapaikkaan päästiin vasta puolenyön jälkeen. Tuona yönä lämpöä oli vain noin neljä astetta. Avaimia odotellessa piti kaivaa takkia päälle.

Päivä yksi

Ensimmäinen päivä, sitten kun se starttasi kahvilan kautta, alkoi pyörien kasaamisella. Samalla ehti vähän tutustua majoitukseen niin sisältä kuin ulkoakin. Ensimmäisenä päivänähän me ei löydetty pesukonetta huoneistosta, vaan sen löytäminen otti oman aikansa. Meidän porukasta ( 5 miestä, 6 naista) oli vuokrapyörät kolmella, muilla oli omat mukana. Kasattavissa pyörissä ei ollut yhtään samanlaista, joten jokainen fillari piti koota vähän eri tavalla. Pyörävuokraus näytti onnistuvan melko kätevästi, vuokrafirma toi pyörät majoituspaikkaan ja antoi ohjeet pyörien käyttöön.

Ajoreissulle piti laittaa päälle pitkää hihaa kun lämpötila oli vielä sen verran alhaalla.Ensimmäisellä lenkillä ajettiin melko rauhallisesti lähiympäristössä, kilometrejä tuli lähes 70. Tuntui hienolta päästellä menemään sulia teitä ja varsinkin myötätuulessa pyörä kulki kuin unelma. Matkalla pysähdyttiin kahville ja nautiskelemaan niin espanjalaisesta säästä kuin kahvilakulttuuristakin.

Tuuli oli aika napakkaa koko ajan. 90mm etukiekkoon tuuli otti mukavasti, joten tikuilta oli turha haaveilla ajavansa vauhdikkaammissa ja tuulisissa paikoissa.

Päivä kaksi

Toisena päivänä lähdettiin aamusta uimaan. Espanjalaisen tavan mukaan, uimahallissa ei sinänsä ole pukuhuoneita on vain naulakot joilla vaihdetaan vaatteet. Kaappeja ei ole, on vain pienehköt kaapit joihin pitää olla omat lukot. Onneksi tästä oli lähtiessä puhetta, niin otin mukaan pyörälaukussa käyttämäni lukon. Tarinoiden mukaan kaikki arvokas varastetaan, meidän seurueelta ei onneksi tällä reissulla viety mitään. Yhdet kengät katosivat, mutta ne oli jostain syystä viety vain infotiskille. Lisää tunnelmaa toi uimahallilla samaan aikaan käynnissä olleet hitsaustyöt (näitä et nää suomessa aukioloaikoina :D).

Uimatreenissä keskityttiin käsivetoon ja sen eri vaiheisiin. Vesi tuntui nopealta ja uinti hyvältä. Virtaa oli vielä treenin jälkeen sen verran, että jäin harjoittelemaan volttikäännöstä  – kerta opetusta oli tarjolla.

Iltapäivällä noustiin taas pyörien päälle, nyt ajettiin 42km jonka jälkeen juostiin muutama rullaus. Tarkoitus oli pitää päivän kuorma maltillisena kovia päiviä varten.

Päivä kolme

Ensimmäinen tehopäivä. Ohjelmassa oli 3x6km tempoajo mäen päälle. Puolet tasaista ja puolet nousua. Nopein veto oli päälle kolmetoista minuuttia, palautuksena kierrettiin mäen alle toista kautta. Palautus tuolloin 17-20 minuuttia.

Ensimmäinen tempo piti ajaa kevyenä, joten autolla ajanut kuumeessa ollut valmentaja huutelikin että luulis Hannun pääsevän kovempaa. Pääsisin toki, mutta otin maltilla. Toinen tempo tulikin sitten reviteltyä. Mäen alla irti muista ja hirveellä murjomisella mäen päälle. Wattimittari huuteli nousussa oikeastaan kokoajan välillä 300-350W. Koko vedon keskiwatit 264W ja keskinopeus 27.8km/h. Ihan liian kovaa, mutta tuntui hienolta olla ekana mäellä. Kolmanteen vetoon ei enää ollut samaa arsenaalia käytettävissä. “Finaalin” jaettuun ykköstilaan kuitenkin jalkaa riitti keskiwateilla 263W ja keskinopeudella 26,9km/h. Päivän pyöräreissulle tuli kokonaismatkaa 76 kilometriä.

Pyörän päälle juostiin vielä rullaukset, tällä kertaa 2min vedot kävelypalautuksilla. Että olikin jalat loppu. Illalla käytiin vielä uimassa pari kilsaa, jostain syystä ei jääny mieleen että mitä uitiin. Näiden jälkeen tiesi tehneensä.

Päivä neljä

Päivän ollessa todella tuulinen ja lähiuimahallin ollessa kiinni, suuntasimme uimahallille eri puolelle kaupunkia. Väkeä ei juurikaan ollut, joten saatiin kolme rataa käyttöön 25m altaassa.

Minuakun aina viehättää kaikenlainen kisaaminen, niin onnekseni lopuksi uitiin 25 metrin kisa. Tää on just mun laji, käsi oli ensimmäisenä kaakelissa toisessa päässä. Jos ois uitu 50 metriä, olisi voittaja ollut luultavasti joku toinen.

Loppupäivää vietettiin paikallisella ostarilla, jonka kulmilta löytyi niiitä ihkaoikeita churrojakin. Ostarilla koitettiin olla epäsuomalaisia turisteja syömällä tapaksia. Urheilukaupasta haettiin energiaa seuraaviin päiviin ja tuliaiset lapsillekin löytyivät.

Illalla käytiin pienellä porukalla juoksemassa tunnin lenkki todella rauhallisella vauhdilla. Kerrankin lenkki, jossa kokoajan pystyi jutteleemaan. Syke oli siis täysin oikea.

Reissun askelennätys tältä päivältä, 27000 askelta.

Päivä viisi

Aamulla juoksua ja sen tekniikkaa tunnin verran, koitettiin hioa niin askellusta kuin asentoakin. Aamuvarhaisella (ennen puoltapäivää) paikallinen jalkapallokenttä oli tyhjä, joten saatiin juoksennella rauhassa pieniä spurtteja.

Illalla ajettiin taas pyörää, ehkä koko reissun surkein keli kun vettäkin vähän ripeksi. Aika usein pysähdyttiin jollekkin huoltoasemalle ostamaan vähän kaloreita, niitäkun tuntui kuluvan. Pikkurahaa kannattaa pitää aina taskussa näillä reissuilla, koska harva paikka kelpuutti korttia jos ostokset olivat alle viisi euroa. Tosin vastaan tuli paikkoja, jossa korttia ei kelpuutettu ollenkaan.

Reissulla ajettiin kuitenkin melkein satanen, liikkeellä oltiin nelisen tuntia. Näissä pyöräreissuissa ei keskinopeudet olleet kovin huimia, mutta aika-ajoin ajettiin ihan kovaakin. Tällä reissulla jätin geeliroskia yhden pikkukylän roskikseen, joten putosin peesistä. Ihan sai sitten tosissaan puskea vastatuuleen reilua neljää kymppiä tovin että sai porukan kiinni.

Suurin osa lenkistä ajettiin noin kymmenenkilometrin pätkissä, jotka ajettiin kovempaa ehkä noin 30-34km/h vauhdeilla. Riskeimmät ajoi keulassa ja vetivät muuta porukkaa. Aina kympin vedon jälkeen ajettiin muutamia kilometrejä kevyemmin, palautteluna.

Jotenkin huimalta tuntui ajaa kylien läpi kolmeakymppiä, tosin ne ihan pienimmät olivat niin hiljaisia ettei siellä juuri ketään ollukaan.

Mittarikaan ei tuota enempi sateesta kastunut, joten ei sitä vettä kovin paljoa tullut.

Päivä kuusi

Aamulla heräsin vuotavaan nenään ja arkaan kurkkuun, pelkäsin jo vilustuneeni edellisen päivän lenkillä. Lähdin aamulla jumppaan, mutta humina päässä käski lopettamaan ja lähdin kämpille huilaamaan.

Huilaaminen kannatti, iltapäivällä olo oli sellainen että päivän pyöräreissulle pystyi osallistumaan. Tällä reissulla tuli vastaan upeimmat maisemat, kun kierrettiin tekojärvi Embalse de la Predrera. Paikasta hienon tekee se, että järven ympäristöön ei ole rakennettu mitään. Uiminen järvessä on kuulemma kielletty, mutta kalastaa saa jos luvat on kunnossa. Järvi on muuten oikeasti turkoosin värinen (onko turkoosi väri?)

Ja eihän se pelkkää tasaista polkemista taasen ollut. Mukaan oli ujutettu yksi hieno tempopätkä. Seitsemän kilometriä pienillä nousuilla. Itse pidin sykkeen aerobisen rajalla koko vedon ajan, ettei flunssalle tulisi ylivaltaa.  Yllättävän kovaa silti pääsi (keskinopeus 28,5km/h , keskivoima 185W). Vedon päälle palauteltiin kevyesti loivaa nousua ylös kohti postikorttimaisemallisia kuvauspaikkoja.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyvä savu oli kuulemma joku autohajottamon tulipalo, jossa paloi kymmeniä autoja.

Melkein unohtuikin, että loppupuolella ajettiin mäkitempoja. Neljän kilometrin matkalla nousumetrejä oli vain 126, mutta nousumetrien keskittyminen viimeiselle kuudellesadallemetrille teki vedosta mielenkiintoisen. Itse jätin viimeisen vedon valmennuksen ohjeistamana välistä. Näissä vedoissa palautuksena oli laskeutuminen painovoiman ja pyöränlaakereiden avulla laakson pohjalle.  Päivän reissulla jäi kilometrejä mittariin 76.

Päivä seitsemän

Aamun uinnin jätin suosiolla välistä. Kun nenä vuotaa ei uinti ole kivaa itselle, eikä varmaan muillekkaan. Tästä revin tietty kaiken irti ja ohjasin uimassa olleita valmennukselta saatujen ohjeiden perusteella. Jännästi sitä huomaa pinnalta katsoessaan muita, miten vaikeaa joku yksinkertainenkin ohje voi olla noudattaa. Annoin palautetta huolella 😀

Alkuillasta ohjelmassa oli kevyttä juoksua rannalla, jota seurasin sivusta. Lisäksi hurjimmat kävivät uimassa meressä, tosin märkäpuvuilla. Vesi oli aivan jäätävän kylmää, kun yritin käydä kahlaamassa sen verran että olisin ottanut uimareista kuvia.

Päivä kahdeksan

Perus reittiohjeet

Energiatankkausta Mercadonasta.

Viimeiselle päivälle oli suunnitelmissa ajaa alunperin keskelle reissua sijoitettu pitkä lenkki. Samaan reissuun ujutettu myös reilusti ylämäkeä, puerto de Albateran / Hondonin nousu. Matkaa ei mäen juurelta ole kuin 10,4km mutta se viimeinen kaksi kilometriä on todella raastavaa nousua.

Olin omasta mielestäni vaihtanut pyörään sopivaa takapakkaa, mutta kun sitä purin reissun jälkeen huomasin että takapakka oli vain 12-26 rattailla.

Suosittelen vuoristoon kevyempiä välityksiä. Yksi valmentajista huutikin nousun jyrkimmässä kohdassa että “pienempää vaihdetta”. Voitte vain kuvitella, että oliko se ollut jo käytössä viimeisen parin kilsan ajan…

Mäen päälle päästyä oli oikeasti huono ja hyvä olo. Tiesi antaneensa kaikkensa, samalla harmitti että ei ollut ihan täydessä iskussa että kovempaakin olisi päässyt. Strava segmenteillä ei paljon kehuta, all time tilastoissa oma nousemiseni pääsi noin sijalle 3500 😀

Lenkin loppupuolellä pääsin maistamaan myös paikallista asvalttia, tai sen epätasaisuutta, kun kaaduin paikaltani. Pysähdyin, mutta en saanut jostain syystä kenkiä irti polkimista niin kaaduin suorilta jaloilta kädet tangolla maahan. Oli kuulemma näyttänyt melko koomiselta. Näyttävyys ennenkaikkea.

Loppumatka oli minulle raskas. Olin antanut nousuun parhaat voimani, joten paluu oli melkoista taistelua. Onneksi peesiä oli tarjolla, kiitos siitä.

Kotimatkapäivä

Kyyti tuli hakemaan meitä 3.15, koska lento lähtisi jo 5.55. Ehdin nukkua ehkä pari tuntia ennen lähtöä. Siirtymä, pakkaaminen ja kaikki muu kävi aikalailla kivuttomasti. Asunnosta siivottiin lähinnä roskat ja kerättiin tavarat, varsinainen loppusiivous tehtäisiin vuokrafirman toimesta.

Mites muuten?

Eli ne plussat ja miinukset. Plussaa ehdottomasti leirin tempo ja tekeminen. Hirveesti anto uskoa siihen, että kannattaa treenata ja että treenaaminen on tuottanu tulosta. Pyörä tuntuu  joka lenkillä vahvemmalta ja paremmalta. Uinnissa se, että pysyy muiden perässä ja on jopa porukan nopein 25m vedossa kertoo että jotain on tehty oikein. Juoksut vedettiin niin väsyneinä, että ne ei kerro oikeastaan mistään mitään. Juoksuasennossa on parannettavaa (Nyt Hannu se lantio eteen!)

Miinukset onkin varmaan vaikeempia. Pientä sähläystä muuttuvan ohjelman takia, mutta toisaalta loistavaa mukautumista haastaviin sääolosuhteisiin. Reilu viikko poissa kotoa vaatii venymistä myös vaimolta ja lapsilta. Töistä sai olla rauhassa, vaikkakin pariin postiin tuli loman aikana vastatttua.

KIITOS Tribasen Jussille, Panulle ja Lotalle. Kämppiksille: Antti, Mikko, Milko ja Ville. Naapureille: Minna, Elina, Miia, Jenni, Laura ja Helene.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *