Kisarapsaa: Finntriathlon Joroinen

Kuvat: Bullseye Photography

Finntriathlonin kerää koko sarja on siitä hieno systeemi, että kisat eikun pitenevät kohti syksyä mentäessä. Nyt vuorossa oli legendaarinen Joroisten puolimatka, eli 1900 metriä uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21,1 kilometriä juoksua. Aiemmat vedot Joroisissa ovat olleet 5.19 (2015) ja 5.22 (2016). Tänä vuonna huonosti menneen Vierumäen kisan jälkeen ajattelin olevani tyytyväinen mikäli pääsen maaliin alle viiden ja puolen tunnin.

Joroisiin ajelin perjantai-iltapäivänä. Kävin hoitamassa heti ilmoittautumisen pois, kiertelin expossa sekä osallistuin kisainfoon. Infossa ei oikeastaan mitään uutta ollut, ainoastaan peesauksen valvonnan parantumista painotettiin. Majoitus oli tänä vuonna varattu Triathlonfoorumilla ilmoittaneelta henkilöltä, pieni omakotitalo parin kilometrin päässä kisakeskukselta. Kävin tutustumassa paikkaan ja hakemassa avaimet majoituspaikkaan. Majoitukseen tuli minun lisäkseni kaksi seurakaveria, jotka tulivat Jorosisiin myöhemmin. Treffatiin nopeasti myös valmennusryhmän kanssa, jonka omaan huoltoon olisi voinut jotain jättää muiden ryhmäläisten haltuun mutta minulla ei sinne mitään jätettävää ollut.

Seurakaverien saavuttua luotiin suunnitelma illan ja aamun logistisille ratkaisuille, sekä ravinnolle. Sovittiin, että illalla laitetaan pastaa mutta aamupala käydään syömässä Jari-Pekassa monipuolisemman tarjonnan toivossa. Pyörät sovittiin vietäviksi vasta lauantaiaamuna, samalla saadaan pieni lämmittely jaloille siirtymän aikana. Vaihtopussukat toimitetaan paikoilleen myös vasta lauantaiaamuna. Aikaahan oli, koska startti olisi aikaisintaan vasta 11.10.

Perjantai-iltana alkoikin sitten jännitys jo nousta ja kateissa ollut kisafiilis löytyä. Yllättävän paljon on muuten kolmella triatleetilla tavaraa kun kaikki levittävät ne olohuoneen lattialle. Liimailtiin porukalla tarrat (vinoon) pyöriin ja varusteisiin. Oli huonojen vitsien aika, kaikkia meitä jännitti. Yön sain itse nukuttua katkonaisesti, mutta muuten hyvin. Aamulla lähdettiin ennen kahdeksaa jo aamupalalle ja varusteiden vientiin.

Valvatuksen rannassa pyörä kuntoon, päätin jättää etupullon pois ja mennä kahdella juomapullolla. Järjestäjän puolesta kun 90km taipaleella oli kuitenkin kaksi huoltoa josta saisi tarvittaessa lisää juotavaa. Varatuubi ja työkalut mukaan, sekä geelejä ja Clifin energiapatukka. Ennen uinnin starttia kävin uimassa vajaan kymmenen minuuttia, uintiverkka on sellainen mitä ei kärsi jättää välistä tai käy huonosti – ainakin minulle. Tasan yhdeltätoista starttasivat pro miehet, viisi yli naiset. Ikäsarjat sitten tavoiteuintiajan mukaan rolling startilla 11.10 jälkeen. Tavoiteaikaryhmät oli jaettu uimalakkien väreillä, itselläni päässä oli sininen lakki jolla tavoiteaika oli 34-39min. Sinisiä ennen oli kaksi ryhmää alle 30min (kulta) ja 30-34min (punainen). Asettauduin sinisen ryhmän alkuun heti punaisten perään.

Uinti

Uinnin startti lähti rauhallisesti. Mielestäni rolling start on ainoa toimiva vaihtoehto starttiin. Aika alkaa siis kun ylittää aikamaton, eikä torven soinnista eikä pillin vihellyksestä. Aallokkoa Valvatuksessa oli jonkin verran, eikä oikein peesejä löytynyt. Yritin uida mahdollisimman suoraan kohti keltaista kulmapoijua, aallokon takia kulmapoijun havaitseminen oli hieman haastavaa. Missään vaiheessa uintia ei ollut ongelmia, kauhoin omaa tahtiani edeten kohti seuraavaa poijua. Välillä löytyi peesi, suurimman osan uin kuitenkin ihan yksin. Enää en muuten odota uinnin loppumista, enempi uinnin loppuminen harmittaa. Rentous on siis todellakin löytynyt. Vedessä nousin jaloilleni vasta kun kädet osuivat pohjaan.

Uinti 1900m. 35:07, keskisyke 164
Sijoitus ikäsarjassa 50/190

T1

Kisanumeroni ansiosta varustepussini oli ihan pussirivistön päässä ja helppo löytää. Otin pussin, siirryin sivuun ja riisuin märkkärin. Kypärä pussista päähän, numerovyö lanteille ja uintikamat pussiin. Pyörää kohti mennessä varustepussi heitettiin numeroa vastaavaan loossiin rekkaan.

T1 3:23
Sijoitus ikäsarjassa 45/190

Pyörä

Kengäthän oli taas pyörässä paikallaan, kuten ennenkin. Pyöräosuus ilman sukkia, kuten ennenkin. Uutta oli kypärä, jonka päähänlaittoa perjantai-iltana olin harjoitellut. Työnsin pyörää juosten kohti aloituskohtaa, samalla käynnistin pyörämittarin jotta voisin seurata syketttä, watteja ja keskinopeutta paremmin kisan aikana. Pyörä jännitti, Vierumäellä se ei kulkenut. Lisäjännitystä toi myös se, että huomasin pyörää telineeseen laittaessa että etuvaihtajan vaijeri oli lähtenyt kuoriutumaan kohdasta jossa vaijeri menee rungon sisään (pitäskin muistaa korjata). Tiedostin ongelman, mikäli ajaisin isolla eturattaalla ei tuosta olisi ongelmaa. Reitillä on kuitenkin pari isoa mäkeä, jotka ajetaan molempiin suuntiin, joten pienemmälle eturattaalle olisi käyttöä. Tämähän unohtui sitten kokonaan kisan aikana ja vaihtaja toimi mallikkaasti.

Porukkaa oli reitillä valtavasti, ohittelin ja minut ohitettiin, pyöriä ei kuitenkaan mennyt ohi ihan yhtä paljon tai usein kuin Vierumäellä. Rannekello antoi väliaoikoja viiden kilometrin välein, muuten seurasin vain watteja ja sykettä. Heti alusta saakka sykkeet oli todella korkeat, vaikka hieman himmasin eivät sykkeet laskeneet. Tuntemukset olivat myös jotain aivan muuta kuin mitä sykemittari kertoi. Päätin antaa sykkeiden olla vaikuttamatta. En millään pystyisi ajamaan kolmea tuntia maksimisykkeillä, mikäli mittari olisi oikeassa. Vauhdit oli hyvät, keskinopeus vaihtelu 36-37 välillä. Aina kun keskinopeus nousi lähelle kolmeaseiskaa kevensin hieman. Pyörä kulki kuin unelma, mutta tässä oli se vaara että ajaisin jalat alta.

Rantasalmella käännyttiin takaisinpäin. Ylämäki ja vastatuuli, tämä oli koko kisan ainoa kohta jolloin tuntui sillä tavalla pahalta että olin valmis luovuttamaan. Tämä oli se hetki kun korvien väli ratkaisee homman. Pudotin tehoja, keskinopeus putosi,etenin kuitenkin koko ajan. Enää ei tuntunut yhtä kevyeltä. Huollossa vaihdoin juomapullon, yritin juoda usein ja ottaa geelin aina noin 40 minuutin välein. Cliffiä oli vaikea syödä, kun sykkeet oli kuitenkin aika korkeat. Geeliroskat pistin nätisti taskuun ja pudotin niitä sitten roskausalueella.

60 kilometrin kohdalla aloin laskeskelemaan mahdollista loppuaikaa. Laskin, että tänään olisi mahdollisuus onnistua. Onnistua hyvin, mikäli pystyisin juoksemaan samaa vauhtia kuin Vierumäellä. Tästä tuli tietysti pientä lisäbuustia omaan tekemiseen, vaikkain pelkäsin edelleen ajavani jalat alta. Viimeinen kymppi tuntui pitkältä, ehkä siksi että loppupäässä on iso mäki joka ajetaan molempiin suuntiin. Joroisen lähestyessä avasin kengistä tarrat, keskityin siihen että pyöritin kokoajan ja että ajaisin riittävän pienellä vaihteella. Kokonaisuutena pienestä mustasta hetkestä huolimatta onnistunut pyörä. Keskiwatit 8W enemmän kuin Vierumäellä, kadenssi ilahduttavasti yli 90. Keskisyke oli 184, joka ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Noilla sykkeillä olisin ollut siinä keltaoranssissa autossa…

Pyörä 90km, 2:37:52, keskinopeus 34,2km/h, keskivoima 207W, NP 234W
Sijoitus ikäsarjassa 78/190

T2

Vaihto pyörästä juoksuun on aina jollain tapaa helpottava. Sillloin homma on enää kiinni omista jaloista, ei rikkoutuvaa pyörää ei uintihäslinkiä. Juoksu pyörätelineeltä kohti pussukoita tuntui ihan hyvältä, en ollutkaan ajanut jalkoja alta. Pussista lenkkarit jalkaan, joiden valintaa arvoin vielä perjantai-iltana, eväät pussista taskuun ja matkaan. Miten ihmeessä mulla meni tuohon kaikkeen melkein neljä minuuttia?

T2, 3:46
Sijoitus ikäsarjassa 79/190

Juoksu

Joroisissa juoksussa otetaan heti alussa luulot pois, mäki urheilukentältä on aikalailla raateleva. Toinen mäki on juoksuosuuden loppupuolella noin 1,5km ennen maalialuetta. Garminin mukaan nousua on 53m/kierros, jotenkin tuntuu että viimeisellä kierroksella nousua oli enemmän. Kellossa minulla oli näytössä vain kokonaisaika, enkä vaihtanut näkymää koko juoksun aikana. En halunnut nähdä sykettä, koska syke saattoi joko olla liian korkea tai se sai jotenkin väärää dataa. Kello näytti kilomerin väliaikoja, ne pysyivät alle kuudessa minuutissa. Jalkapohjia alkoi pistellä kuuden kilometrin kohdalla, mietin vain että mistä se voisi johtua. Ensimmäinen 7 kilometrin kierros 5.33 kilometrivauhdeilla, hei nyt saattas tulla uudet enkat.

Joroisissa juoksu on ihan mahtava, ei ole pitkiä välejä missä ei olisi joku kannustamassa. Eikä se kannustus ole sellaista, että kannustetaan vaan tuttuja vaan kaikki saa oman osansa. Jossain vaiheessa juoksua tajusin, että nyt oli ehkä energiatasot pielessä. Geelit ei maistuneet, otin kuitenkin urheilujuomaa ja colaa kun sitä oli tarjolla. Toinen kierros 5.37 kilometrivauhdilla, mikäli onnistuisin viimeisellä kierroksella hieman kiristämään olisi omat uusi ennätysaika tulossa.

Viimeisellä kierroksella alkoi tuntua huonolta. Vilun väreitäkin tunsin jossain välissä, ensimmäistä kertaa kävelin mäen urheilukentältä ylös. Jonkun kilometrin aika oli yli kuusi ja puoli minuuttia. Puristin mitä oli puristettavissa, ei vaan ollut enää annettavaa. Ei kramppeja, ei kipuja, mutta jalka vaan ei enää noussut. Viimeisin kierroksen kilometri aika 5.43. Ei uusia enkkoja, mutta reilusti alle edellisenä päivänä asetetun tavoitteen. Keskisyke oli muuten 184, jonka paikkansa pitävyyttä epäilen aika vahvasti.

Juoksu 21,1km, 2:00:50
Sijoitus ikäsarjassa 108/190

Loppuaika 5:21
Sijoitus ikäsarjassa 108/190

Ennakko-odotuksiin nähden nappisuoritus. Maalissa olin ihan lopussa, istuin maalialueella varmaan viisi minuuttia. Tiesin kuitenkin antaneeni kaikkeni, sen verran oli huono olo. Harmittaa, että oma ennätys jäi vain puolentoista minuutin päähän mutta nyt ei vaan irronnu enempää.

Mielenkiitoista on muuten se, että kaikki hitaimman ja nopeimman Joroisten puolimatkan ero on loppuajassa kolme minuttia ja yksitoista sekuntia. Tarkkaa työtä siis. Ehkä ensi vuonna voisi tehdä tuohon isompaa eroa.

Kolmen viikon päästä Tahkon täpäri. Onneksi sitä ei tarvitse mennä niin kovaa, kuin mitä puolimatkalla.

“Jos tämä olisi helppoa, kaikkihan tätä harrastaisi”
-Hannu Leskinen, juoksuosuudella jollekkin kanssakilpailijalle

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *