Do not try this at home – kaksi kisaa peräkkäisinä päivinä

Kuvat Cycling Memes

Ihmiskoemaisesti päätin ilmottautua kahteen kisaan samana viikonloppuna. Suunnitelma oli vetää lauantaina kevyesti, että jalkaa riittäisi sitten sunnuntaille saakka. Tuhoon tuomittu yrityshän se on. Lisäksi molemmat kisat oli kesän ensimmäiset, eikä oikein pitkää kovaa ole tullut vedettyä aikoihin. Edellinen pitkä pyöräkin taitaa olla elokuulta 2016. Tulipahan todistettua itselle se minkä vaimo jo tiesi, tämmösessä ei ole mitään järkeä.

Lauantai – Höyryajot

Haapamäellä, ja sen ympäristössä, järjestetty Höyryajot ajettiin nyt ensimmäistä kertaa. Järjestämässä oli sama porukka, mikä järjestää Tähtisadeajoja joten ihan pystymetsästä hommiin ei oltu lähdetty. Reitti kierteli Keski-Suomen surkeakuntoisia teitä 85 kilometriä. Suunnitelmisssa oli ajaa lenkkimäisesti 25km/h porukassa. Lämpötila ei ihan hirveästi suosinut, vaikkakaan räntäsateessa ei sentään tarvinnut ajaa. Itse väänsin jalkaan pitkät talviajohousut, kun hurjimmatlähtivät liikkeelle lyhyemmissä.

Pyöränä alla Kona Zing Supreme, jolla ajettuja kilometrejä viimeiseen puoleen vuoteen ehkä 25. Neljän kilometrin kohdalla lähdöstä muistin, miksi en pidä kyseisen pyörän satulasta. Matkaeväiksi varasin geelejä (Clif Energy Gel Shot) ja urheilujuomaa.

Alusta lähtien ajo tuntui satulaa lukuunottamatta hyvältä. Kai se pitääkin noilla vauhdeilla ja sykkeillä. Ärsytti taas se, että kun vaihdoin tankoteipit en muistanut suoristaa vasemman puoleista jarrukahvaa. Kahvoilta ajaessa oli kokoajan vähän vinossa. Alussa oli vajaa kaksi kilometriä hiekkatietä, toisaalta se oli lähes paremmassa kunnossa kun alkupään pikitie. Yhden renkaan kuulin joltain pamahtavan, sekin ennen hiekkatieosuutta.

Ajettiin seitsemän hengen porukassa, oikeastaan jostain kuuden kilometrin kohdalta maaliin asti. Taukopaikalle asti keskari 28, sen jälkeen vauhti putosi sen verran että koko reissun keskari oli 26. Tauko oli 40km kohdalla, jonka jälkeen reitti tuntui jotenkin mäkisemmältä. Ei silleen mukavan kumpuilevalta, vaan enemmänkin tuskallisen raastavalta. Lisäksi ajoittain kova tuuli alkoi lähinnä ärsyttää. Lähtöpaikalla juoksulegenda Martti Vainio kehotti ihailemaan maisemia, enempi tuijottelin kyllä edellä ajavan rengasta.

Maali oli Haapamäen kylällä hienossa paikassa, viimeinen 500 metriä oli nousua. Kärkimiehillä on varmasti ollut jalo taisto tuossa mäessä. Itse ajelin maaliin porukassa, vaikka joku innokas siitä meidän porukasta viimeisen 20 metriä täysillä ajoikin.

Maalissa melkein viimenen (42/46). Tuloksissa ero edellisiin näyttäisi olevan kolme minuuttia, ilmeisesti joku nimi puuttuu välistä koska oikeasti tultiin tuossa seitsemän veljeksen porukassa maaliin parin sekunnin sisällä. Maalissa ruokaa ja palautuminen käyntiin. Illaksi naisväen kanssa leffaan.

Sunnuntai – Jämsä MTB

Alkulämppä kertoi, että ihan ei ollut palautuminen vielä onnistunut edellispäivän ajelusta. Sykkeet nousi heti tappiin, kun kävin ajamassa vauhdikasta polkua pikku pätkän. Reitti on Jämsässä hieno, toki pitkälle venynyt lumien sulaminen oli tehnyt reitistä edellisvuotta kosteamman (lue hitaamman). Kierroksen alkuun oli lisätty muutama sata metriä latu-ura/frisbeegolf rataa  joten kapea singletrack polku ei heti alussa puurouttanut polkijoita.

Eväänä muutama geeli (Power Bar) sekä kaksi pulloa urkkaa. Toinen pullo pyörään, toinen huoltopisteelle.

Sijoittauduin lähdössä silmämääräisesti jonnekkin puolivälin paikkeille ja alkuhässäkän jälkeen huomasin ajavani junnujen perässä. Puolentoista kilometrin kohdalla edessä ajanut naiskuljettaja kaatui liukkaalla kallellaan olleella polulla, joten jono puuroutui taas. Meinasin muuten itsekin kaatua samassa kohdassa toisella kierroksella, kun rengas puri hienosti yliohjaten kuravalliin. Tantere näytti pehmeältä, joten kysyin oliko kaikki ok melkein samalla aikaa kun ajoin jo ohi. Seuraavan ryhmän kiinniajamiseen meni hetki ja jonkun verran joutui jarruttelemaan ryhmässä ajaessa, kun ohituspaikkoja ei ollut. Ylämäet tuntui kevyiltä, mutta ajaminen oli kehnoa. Selkeästi huomaa, ettei ole tullut ajettua maastossa kovaa. Kierroksen lopussa tsemppasin edelle ajavaa junnua vetämään lopun täysillä. Selkä katosi. Oma ensimmäinen kierros noin 39 minuuttia.

Toiselle kierrokselle lähdin ajamaan pienen porukan keulalla. Leveämmällä kohdalla huutelin, että oliko jollain kovempia menohaluja että ohi saa mennä. Eipä ollut kiireisiä. Toinen kierros meni vähän paremmin, tekniikka edelleen huonoa ja melkoista rämpimistä. Kammet paukkui milloin mihinkin ja keventelin ihan miten sattui. Väsymystäkin lienee ollut hieman pelissä. Toisen kierroksen lopussa alkoi jalat painaa. Kärki ei sentää tullut kierroksella ohi. Toinen kierros noin 41 minuuttia.

Kolmannelle kiekalle lähdin yksin, ketään ei näkynyt ei edessä eikä takana. Omassa huollossa huomasin, että joku reilukerholainen oli vienyt juomapulloni. Kirosin voimakkaasti vieressä seisoneiden katsojien ihmetellessä värikästä kielenkäyttöäni. Viimeinen kierros täytyi siis mennä lähes olemattomilla nesteillä, kun pullossa oli korkeintaan desi urkkaa jäljellä. Keskisyke oli kolmannen kierroksen alussa vielä 168, mutta alkoi laskea. Ei ollut jalkaa, ei ollut tekemisen halua. Pehmeät kohdat oli kolmannella kierroksella todella pehmeitä, eikä liejuisissa kohdissa ollut pitoakaan. Tässä vaiheessa olisi kaivannut ajoseuraa, sillä olisi saattanu nopeus pysyä parempana. Viimeisen jyrkän nousun tunkkasin. Kolmas kierros noin 45 minuuttia.  Maalissa 2.05. Kymmenen minuuttia hitaammin kun edellisenä vuonna. M40 sarjassa 10/11.

Yhteenvetona voinen kertoa, että eipä paljo kisakärpänen purassu

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *