Valkoinen projekti – White 4 Fat Comp

Niin se on vaan ihmisen mieli muuttuvaa sorttia – olin nimittäin pitkään sitä mieltä, että tuo läskipyörähomma on ihan pelleilyä. Kuka nyt  haluaisi ajella pyörällä jossa renkaina on traktorin sisuskumit. Sillä on varmaan raskasta ajaa, eikä sillä kovaakaan pääse. Kalliitakin ovat.

Niimpä niin. Viime syksynä kävin koeajamassa ensimmäistä kertaa läskipyörää kun Trek ja paikalline pyöräkauppias järjestivät koeajotilaisuuden. Vaikka en Trekin läskillä (ovh n. 2k€) ajellut kuin lyhyen lenkin pidin pyörästä heti. Varsinkin juurakoissa pyörä oli omiaan menemään, renkaat antoivat täysin tarvittavan jouston samalla kuin ohajus pysyi kuitenkin napakkana. Mäet (okei, ajoin vain yhden) tuntuivat nousevan kevyesti välityksen ollessa pyörällä juuri sopiva.

Syksyn ja talven tultua koko homma jäi sitten vähän unholaan. Selasin silti aika-ajoin sivustoja, joissa myytiin läskien runkoja. Ajatuksissa kun oli ostaa joku runko alesta ja alkaa sitten kasaamaan pyörää pikkuhiljaa sen ympärille. En uskaltanut tästä vaimolle edes mainita, varasto kun meinaa pyöristä tursuta jo muutenkin.

Yhtenä päivänä vaimo kuitenkin hihkaisi, että mitäpä jos ostasit tuommosen Whiten pyörän XXL:stä kun tarjous olisi aika passeli. White 4 Fat Comp kun oli tuolloin tarjolla hintaan 499. Itse olen kovasti muille sitä toitottanut, että jos ostat pyörän niin älä osta sitä alkaen mallia. Nyt olin kuitenkin ostamassa sellaista itse. Alusta asti mielessä kuitenkin oli ajatus pienestä upgradesta pyörän osiin liittyen. Annoin toki vakio-osasarjalle ensin mahdollisuuden.

Ensimmäisestä lenkistä lähtien fatilla ajelu oli nautintoa. Varsinkin talviolosuhteissa pyörä on loistava. Ei jäätyviä iskunvaimennuksia, eikä huonokaan polku tai urainen tie haittaa kun renkaat ovat riittävän leveät. Ajelin pyörällä oikeastaa kaikki pk-lenkit, mitä vaan pakkaset antoivat periksi. Varsinkin jäällä ajelu oli mukavaa, pieni lumihan ei menoa läskillä haittaa.

Voimansiirto minua epäilytti pyörässä eniten ja aloinkin ensimmäiseksi suunnittelemaan sen päivittämistä. Ei uusi Acerakaan ihan huono ole, mutta 8 vaihdetta tuntuu tänä päivänä kovin vähältä. Sainkin työkaverilta XT:n liipasimen ja vaihtajan sopuhintaan, jotka iskin paikalleen. Tuntuvin ero lisääntyneiden vaihteiden jälkeen on tuntuma vaihteisiin. Vaihteet kun vaihtuvat paljon kevyemmällä kosketuksella XT:ssä kuin Acerassa. Pyörässä oli eturattaana 34 hampainen ratas ja kun takapakan suurin ratas oli myös 34 hampainen, ei välitys ollut keskisuomen mäkiin kovinkaan järkevä.

Hommasin pyörään siis isompaa takapakkaa ja pienempää eturatasta. Lisäksi XT:n takavaihtajan vaihtamisen jälkeen ketjut putoilivat muutaman kerran, joten päädyin jo edellisissä fillareissani hyväksi havaittuun Narrow Wide eturattaaseen. Kampia vaihtamatta pienin mahtuva eturatas on 32 hampainen, joten sellainen pyörässä nyt on. Takapakaksi valikoitui 11-40, joka mahdollistaa kevyemmän polkemisen.

Seuraava ongelma oli pyörän kuljettaminen. Lapsien harrastusten aikana kun on hyvä käydä omalla lenkillä. Thulen Proride 597:t löytyi kotoa, mutta sen kapeisiin pyöräkannattimiin ei läskin pyörät mahtuneet. Paikallisesti autotarvikeliikkeestä löytyi hyllystä (tuntuu tänäpäivänä uskomattomalta) läskille sopivat osat telineisiin. Hintakin oli monia nettikauppoja edullisempi. Problem solved.

Kevään liukkailla poluilla pito oli vähissä. Vakiona alla olevat renkaat on varmaan kesäpoluille ihan sopivat, mutta jäisillä ja lumisilla poluilla pitoa ei juurikaan ole. Päädyin tilaamaan Schwalben Jumbo Jimit lähinnä nettikeskustelujen perusteella. Valinta oli oikein hyvä, pyörän ajotuntuma muuttui ihan toisenlaiseksi. Vakiorenkailla 0.8bar paineet oli liian pienet, rengas ikäänkuin muljusi vanteella. Jimeillä 0.8bar on just hyvä. Rengas on riittävän pehmeä (tuntuu 0.8 täydemmältä kuin vakiorengas), mutta rullaa hyvin. Matala rengaspaine taas mahdollistaa sen tietynlaisen iskunvaimennuksen, mitä rungossa ei ole.

Näiden muutosten lisäksi tähän mennessä olen vaihtanut vain tupit lukollisiin, itse kun arvostan pyörässä muutamaan turvallisuuteenkin vaikuttavaa asiaa.

  • lukkotupit – en tykkää yhtään jos tupit liikkuu edes vähän, koska silloin pyörä tuntuu lähtevän käsistä.
  • renkaat – pitoa pitää olla sen verran, että siihen voi luottaa kun eteen tulee jäinen polunpätkä
  • toimivat vaihteet – mikään ei ärsytä ylämäissä niinkuin ne pomppivat tai rahisevat vaihteet

Seuraava päivityksen kohde lienee jarrut. Kyllähän mekaanisilla levyjarruilla pärjää, mutta ensimmäisen kerran kun nopeampia polkuja ajelin huomasin, että kahvoja saa painaa ihan tosissaan että pyörän saa pysähtymään. Pitoa kun renkaassa on.

Niin paljon pyörää kuitekin kehuin, että Mr White sai kaverikseen hetken päästä Ms Whiten. Sen päivitys ei ole vielä alkanut…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *