Back on track

Bloggaamisen vaikeus iski syksyllä. Tuntui, että asiaa ei ole joten ei viitsi mitään kirjoittaakaan. En tiedä onko asiaa vielä sen enempää, mutta ettei ihan kuolioon koko blogi joudu niin pistetään kehiin pientä päivitystä.

Ensi kesän suunnitelman on lyöty lukkoon hyvissä ajoin. Suunnitelma sama kuin viime kesänä, Kerää koko sarjan kisat Leviä lukuunottamatta triathlonsektorilla ja päälle innokkuuden mukaan maastopyöräkisoja. Harmillisesti TahkoMTB ja Vierumäen perusmatka sattuu samalle päivälle, joten TahkoMTB jää tulevanakin kesänä väliin.

Treenaaminen on jatkunut vaihtelevin motivaatioin. Välillä ei ole napannnut harjoitteleminen yhtään välillä treeneistä on ihan liekeissä. Ehkäpä tuo pk-treenin määrän lisääntyminen ohjelmassa on vienyt sitä enintä intoa. Oksennus ei ole juurikaan suussa maistunut, joten urheilulta ei ole tuntunut 😉

Uinti on kehittynyt huimasti. Voin nykyään uida ainakin kahta, ellen jopa kolmea eri vauhtia aikaisemman yhden sijaan. Uintitunteja on tullut viikottain yhden ja kahden välillä, joten uintiharjoittelun määrä ei ole kasvanut – ainoastaan laatu. Nykyään altaanreunalle itsensä hilaaminen ei ole yhtään niin väkinäistä mitä se on ollut edellisinä vuosina.

Joka aamu ei lähde oikean kokoinen pyyhe mukaan

Pyöräilyssä on pk-treenin lisäksi panostettu vk-vetoihin. Tuntuma on se, että kovempaa raastoa pystyy ajamaan nyt pidempään. Taloudellisuudesta en osaa sanoa, sykkeen ja tehon suhde lienee vielä hieman hakusessa. Pk-lenkkejä olen ajanut läskipyörällä, se on siihen touhuun juuri sopiva laite. Tietysti ajoittain hyvän polun löydyttyä pääsee syke karkaamaan sinne kynnykselle, mutta onneksi keskisykkeen perusteella nuo yleensä parituntiset nautiskelut on pysyneet pk-lenkkeinä. Varsinkin nyt kun päivä pitenee ja aurinko paistaa on läskipyöräily ihan huippua.

Juoksu on ollut se murheenkryyni tänä talvena. Joulukuussa kävin fysioterapeutilla valittamassa jalkojen kipuja ja sieltä tulikin silloin kuukauden juoksukielto ja jumppaohjeet. Fysioterapeutti suositteli myös muotoiltujen pohjallisten hankkimista, koska oikea jalka tarvitsisi hieman pronaatiotukea. Pelkällä levolla oikean jalan rasitusvamma ei ole täysin parantunut, joten seuraavana lähtee testiin uudet pohjalliset. Toisaalta taasen, pystyn juoksemaan työpäivän päälle ilman suurempia valmisteluita reilun tunnin joten ihan toivottomassa tilanteessa ei olla.

Fyssarin ehdottamia pohjallisia en saamattomuuteni takia saanut aiemmin hommattua. Helpoksi pohjallisten teettämisen teki ZeroG:n kojuun törmääminen GoExpo messuilla. Itse messureissulla kävi hyvin perinteisesti, eli juurikin ne suunnitellut hankinnat jäi tekemättä ja kaikkea muuta tarttui mukaan. Vaimon mukaan perheen pyöräasiat on kunnossa, joten pyöriä ei juurikaan katseltu.

ZeroG:n pohjalliset muotoillaan käyttäjälle siten, että uunissa lämmitettyjen pohjallisten päällä seistaan eräänlaisella geelimatolla. Geelimäinen materiaali auttanee ilmeisesti pohjallisen vastaamaan oikealla tavalla jalan muotoja.

Kantapään ja varpaiden kohta muotoillaan tavallaan erikseen, kohdistamalla paino joko eteen tai taakse. Jäähdyttyään pohjalliset tuntuivat melkeimpä kovilta, joten uskon pohjallisten tukevan ja toimivan. Salomonin Ortholite pohjallisiin (kengissä kaupasta ostettaessa) verrattuna ZeroG:t ovat jalan holvikaaren kohdalta jäykät eivätkä taitu keskikohdalta ollenkaan. Kantapään ja varpaiden kohdalla on luonnollisesti hieman pehmeämpää materiaalia.

Tänään pääsen testaamaan pohjallisia, nähtäväksi jää miltä juoksu alkaa tuntumaan…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *