Tahko – täysmatka (olenko nyt Ironman?)

Lauantaiaamu 05:30 kello soi. Heti aamupalan kimppuun, puuroa ja paahtoleipää. Kaikki tavarat oli jo pussittanut edellisenä iltana ja tarkastanutkin ne vielä moneen kertaan. Nappasin tavarat mukaan ja ajoin pyörällä vaihtoalueelle.

2016-08-06 05.46.18

Vaihtoalueella pyörän toiminnan tarkastus: jarrut ei saa laahata, kiekot pitää olla suorassa, kengät kiinni polkimissa. Perusjuttuja, että kun matkaan lähdetään ei tarvitse mitään säätää. Vaihtopussit telineeseen ja sitten kävely kohti lähtöpaikkaa.

Seurakaveri Soilan kanssa sitten jännitettiin Piazzalla yhdessä. Meillä molemmilla oli edessä ensimmäinen täysmatka, joten hyvää vertaistukea siinä toisillemme tarjottiin. Hieman harmittelin siinä, kun jäi aamukahvit juomatta mutta tässä vaiheessa se oli jo myöhästä. Noin puoli kahdeksalta kiskottiin märkäpuvut ylle ja käytiin hieman uimassa. Vedestä käskettiin pois 7:50 ja komennettiin takaisin 7:55.

Uinti

Aiemminkin jo mainitsin, että en koskaan ole uinut yhtäjaksoisesti täyden matkan uintia joten tarkoitus oli päästä perille. Ehjänä, ilman turhaa itsensä uuvuttamista. Aikatavoite oli puolitoista tuntia, jonka tiesin hyvänä päivänä parantuvan vielä kymmenen minuuttia.

2016-08-06 07.53.30

Lähdin uimaan siis rennosti, todella rennosti. Pyrin omien tuntemuksien mukaan pitämään vauhdin yllä mutta siten että syke ei nouse. Pyrin tietoisesti pidentämään liukua, koska muissa kisoissa olen huomannut ettei sillä ole vauhtiin vaikutusta. Välillä koitin myös painaa leukaa enemmän rintaan kuin normaalisti, jotta asento olisi parempi.

2016-08-06 08.00.37

Ensimmäinen suora (n 700m) tuntui loppumattomalta, niin ensimmäisellä kuin toisellakin kierroksella. Kääntymisen jälkeen seurasin rantaviivaa, tuossa on tuolihissit, kohta tulee se välirinne, jonkun ajan päästä päärinteet. Toisella kierroksella henkinen yliote sai vallan. Pystyn tähän, eihän tämä tunnu yhtään pahalta. Välillä vilkaisin taakseni huomatakseni, että takanani taisi olla enemmän porukkaa kun edessä. Uinti taisi kulkea.

Hämmästys olikin melkoinen, kun rantautuessa kello näytti 1:14. Kuuluttaja kertoi yleisölle rantautuneen Leskisen olevan omassa sarjassaan kahdeksantena.

2016-08-06 09.15.10

Uinti: 3,8km: 1:14:48, sijoitus omassa ikäsarjassa 8.

T1

Olin pakannut vaihtopussiin pyöräilyhousut, paidan ja muut osuudelle tarvittavat vaatteet. Irtolahkeet, -hihat ja sadetakin. Vaihdoin vaatteet kaikessa rauhassa, laitoin lisäenergiat ajopaidan taskuun. Vaikka ilma ei mikään kovin lämmin ollutkaan, en pukenut irtohihoja vaan laitoin ne paidan taskuun. Pyörä telineestä ja matkaan.

2016-08-06 09.20.06

Vaihto: 6:16, sijoitus omassa ikäsarjassa 8.

Pyörä

Pyöräosuuden alussa ei ole oikeastaan mitään voitettavaa, enemmänkin hävittävää nousun takia. Aika alkuvaiheessa Jukka, huonekaverini Triathlonleiriltä, ohitti minut. Vaihdettiin muutama sana ja jättäydyin perään. Parin kilometrin päästä ohitin Jukan, ja taas jonkun matkan päästä Jukka ohitti minut. Tällä kissa-hiiri menetelmällä keskinopeus pysyi noin 31km/h noin puolentoista kierroksen ajan.

Varpaisjärven päässä oli lisälenkki, jotta kaikki tarvittavat 180 kilometriä tulisi kasaan. Hieman ennen Varpaisjärveä alkoi todella kova sade. Niin kova, että kun jäin miettimään laittaisinko sadetakkia olinkin jo ihan märkä. Onneksi vesi kuten ilmakin oli niin lämmintä, ettei se tuntunut yhtä piiskaavalta kuin Joroisissa. Sitä paitsi kohti Tahkoa ajettaessa sade loppui.

Olin suunnitellut että laitan pyörään V650:n, josta voisin isommalta näytöltä seurata nopeutta ja sykettä. Koska nuo Polarin laitteet ei pysty käsittelemään kuin yhtä paritettua sykevyötä kerrallaan, laitoin vaihdoissa 650:stä varten oman sykevyön. Sykettä laite ei yrityksestä huolimatta kuitenkaan löytänyt. Seurasinkin siis laitteelta vain keskinopeutta, matkaa ja kadenssia. Sykettä katsoin kellosta aika-ajoin.

Otin geelejä noin 40 minuutin välein, energiapatukkaa noin tunnin välein. Pullosta join vain urheilujuomaa.

2016-08-06 11.07.03

Puolentoista kierroksen jälkeen jäin Jukasta ja keskityin omaan ajoon. Keskinopeus laski suunnitellusta, mutta en alkanut väkisin murjomaan koska raastava maraton oli vielä edessä.

Jossain vaiheessa reitille tuli myös perus- ja puolimatkalaisia jolloin kannustusta tuli ja toki sitä itsekin annoin. Katsojia reitin varrella ei juurikaan ollut, tosin ei tuolla välillä taida asutustakaan juuri olla. Kärki ohitti minut kierroksella, kun itse olin ajamassa kolmatta lenkkiä neljästä.

Jossain sadan kilometrin paikkeilla mietin taas sitä ikuista, mitä järkeä tässä oikein on kysymystä. Märilllä housuilla ajaminen alkoi tuntua vähintäänkin epämiellyttävältä ja jalatkin tuntui olevan melko lopussa. Pari sanaa saman valmennusryhmän jäseneltä ja taas mentiin. Minulla tämä oli todellakin enemmän henkistä taistelua.

Viimeiselle kierrokselle lähtiessä päätin, että nyt lähinnä ajelen viimeisen kierroksen. Vauhti sellaisena, että pyöräily on mukavaa eikä väkinäistä murjomista. Käytännössä ylämäet menin todella hiljaa. Nousuahan koko reitillä oli likimain kaksi kilometriä, joten nousut alkoivat todella tuntua jaloissa. Reittikin alkoi olla taas jo tyhjä kun lyhempimatkalaiset olivat jo poistuneet, kuten myös nopeimmat pitkämatkalaiset.

Kahdesti pysähdyin tyhjentämään rakkoa. Muistelin kuulleeni tai lukeneeni, että jos ei pysähdy vähintään kerran täysmatkalla on juonut liian vähän.

163 kilometrin kohdalla meni rengas. Tyhjeni todella nopeasti. Pyörä tien sivuun ja rengastöihin. Minulla oli mukana paikkausvaahto, varatuubi ja pumppu. Koitin ensin vanteella olevaan tuubiin tuota vaahtoa, mutta reikä oli niin suuri että vaahtokaan ei sisällä pysynyt. Irrotin tuubin vanteelta, oli muuten tiukassa, vaihdoin uuden tilalle ja aloin pumppaamaan. Laitoin kiekon pyörään ja lähdin matkaan. Rengas tyhjeni taas.

Ajoin uudelleen tiensivuun, jossa tuubin irrotettuani totesin että olin onnistunut rikkomaan venttiilin juuren tuubia vanteelle sovittaessa. Nyt pääsi jo muutama kirosanakin. Tähänkö tämä nyt jäi? Tyhmään omaan virheeseen. Ärsytti aikalailla.

Päätin kuitenkin velä kokeilla vaahtoa. Laitoin tuubin takaisin vanteelle ja pursotin tuubiin lopun paikkausvaahdon mitä oli jäljellä. Tällä sain renkaassa pysymään sen verran ilmaa että sillä pystyi ajamaan maaliin.

Soila ajoi ohi kun olin tienposkessa ja kannusti matkalla, että saan kyllä hänet juoksussa kiinni.

Matkaan päästyäni kiireeni loppui siihen. Aikaa oli mennyt operaatioon yli kaksikymmentä minuuttia. Nilkutin viimeiset kilometrit vaihtoon. Edes alamäkiin ei uskaltanut ajaa kovaa, pyrin pitämään painon mahdollisimman edessä koko loppumatkan jotta takarenkaalle ei tulisi liikaa rasitusta.

Pyörä: 180km: 6:37:49, sijoitus omassa ikäsarjassa 30.

T2

Toiseen vaihtoon tulin kuitenkin hyvillä mielin, loppu ei olisi enää vehkeistä kiinni, ainoastaan omista jaloista. Vaihdoin pyöräilyvaatekerran juoksutamineisiin ja säntäsin matkaan.

Vaihto: 7:13,  sijoitus omassa ikäsarjassa 27.

Juoksu

Kaikki suunnitelmani ajasta ja mahdollisesta 13 tunnin alittamisesta oli nyt heitetty mäkeen. Tärkeintä oli enää maaliin pääsy. Ensimmäinen kierros meni seurakaveri Lotan kanssa juostessa. Mäet käveltiin, tasaiset kohdat juostiin.  Vauhti pysyi pääosin kuuden ja seitsemän minuutin kilometrivauhdin välisellä alueella aina 12km saakka. Sitten meni kävelyksi. Jalat ei vielä krampanneet, mutta pohkeissa alkoi tuntua todella pahalta heti kun kävelyn vaihtoi juoksuksi.

2016-08-06 16.12.38

Aloin jo laskemaan, että ehdinkö aikarajassa maaliin jos kävelen loppumatkan (30km). Koko toinen kierros oli tuskaa.

Omassa huollossa kyseltiin, että mitä haluan sinne. Huollon sipsit ja cola auttoi ainakin henkisesti, ehkä muutenkin. Pyysin korvapuustia, josta pääsin nauttimaan kolmannella kierroksella. Geelejä en ollut enää ottanut, jotenkin ei tuntunut yhtään siltä että ne maistuisivat enää.

Kolmannen kierroksen juoksin erään kirkkonummelaisen triathleeltin kanssa, joka oli hyvää vauhtia juoksemassa kohti kahdentoista tunnin alitusta. Käveltiin mäet, juostiin tasaiset osuudet. Hänen juostuaan maaliin vaimon serkku lähti juoksemaan kanssani viimeiselle kierrokselle.

2016-08-06 20.18.23

Illan alkaessa jo hämärtää maali alkoi viimein lähestyä. Kun matkaa oli jäljellä enää alle viisi kilometriä alkoi todella kova sade. En tykkää yhtään juosta jos kengät on märät, koska ne alkavat silloin hankaamaan. Maaliin oli toisaalta enää niin lyhyt matka, että sillä ei olisi enää väliä.

Lapset tuli vastaan ponttoonisillalla ja juostiin maaliin yhdessä. Tunteellisemmalta kaverilta olisi saattanut tässä vaiheessa jokunen kyynel vierähtää.

2016-08-06 21.09.30

Juoksu: 42,2km: 05:03:25, sijoitus omassa ikäsarjassa 25.

Kokonaisaika meni siis vähän yli suunnittelemani kolmentoista tunnin. Ilman rengasrikkoa se olisi alittunut. Voimat ei missään vaiheessa loppuneet, mutta jalat ei enää oikein kantaneet. Kävelin kuitenkin Piazzalta mökille ihan omin jaloin. Elimistö reagoi aika jännästi. Mökillä kun sai syötyä tuli ensin aivan hirveän huono olo. Olon parannuttua tuli ihan hirveän kylmä, heti kun tuli saunasta pois alkoi paleltaa. Onneksi mitään tuollaista ei tullut vastaan suorituksen aikana.

Sieppaa

Sunnuntaina käytiin pienellä kävelyllä, koska paikallaan oleminen oli tuskallista. Pienillä vahingoilla kuitenkin pääsin. Jos ei lasketa mukaan aivan mahtavaa alavartalojumia sain vain yhden rakon varpaanpäähän. Sekin taisi tulla siitä, kun yhdessä vaiheessa kengässä oli kivi enkä ottanut sitä heti pois.

Nälkää tästä jäi kyllä sen verran, että ensi vuonna uudelleen. Kiitos kaikille urakkaan osallituneille: Tribase (Jussi ja Panu), Tribasen tyypit (te vähättelyn mestarit), Vaimo, lapset, Henna, Staminan Tikkakosken alajaosto, työkaverit ja kaikki blogin lukijat.

Silkkiterriereistämme kuvassa vasemmalla oleva Neida muuten keräsi koko sarjan. Neida oli mukana Vanajanlinnassa, Vierumäellä, Joroisissa ja Tahkolla. Kestävyysurheilijakoira.

2016-08-07 11.37.34

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *