Finntriathlon Joroinen

Miten meni? On jotenkin vaikeaa antaa yksiselitteistä vastausta kisasta, joka kuitenkin kestää viisi ja puoli tuntia. Tuona aikana ehtii onnistua, epäonnistua, tuuletella ja masentua. Ehtii miettiä koko touhun järkevyyttä ja sitä mitä tästä saa. Joroisilla et kuitenkaan ole yksin, jos juoksussa meinaa mäessä veto hyytyä tulee kohta joku takaa kannustamaan. Näissä kisoissa jotka loppupeleissä ratkaistaan pään sisällä on tuolla kaikella kannustamisella todella tärkeä rooli. Kiitos siitä siis kaikille, tutuille ja tuntemattomille.

Joroinen on joka triathleetin se kilpailu johon jokainen haluaa osallistua. Joko menestyäkseen tai voittaakseen itsensä. Olen joskus todennut, että perusmatkalta selviää kuka tahansa kestävyysurheilutaustainen uimataitoinen mutta puolimatkaan joutuu lajinomaisesti jo harjoittelemaankin.

Karavaanimme saapui perjantaina jo hyvissä ajoin kisa-alueelle, Joroisiin jossa kisatunnelmaa oli aistittavissa jo heti kylälle saavuttua. Majoituksestamme vastasi tällä kertaa kaverilta lainattu asuntoauto, jossa mukana kulki myös kannustusjoukot: vaimo, nuorempi tyttömme ja kaksi silkkiterrieriämme.

Perjantaina seurattiin pikatriathlonin kisaa ja pyöriskeltiin messualueella. Messualueelta ostin uudet kengät, Sketchersin Go Run 5:t, joissa on edeltäviin malleihin enempi vaimennusta. Pääsin testaamaan useampia malleja ja koska nuo tuntuivat parhaalta jaloissa päädyin ostamaan ne. Perjantai-illan noilla käveltyäni päätin myös juosta kisan noilla kengillä (älä ota kisoihin mitään uutta, vai miten se meni?)

IMG_2610

Ostin messualueelta myös liimaa märkäpuvun korjaamista varten, huomasin nimittäin kotona tavaroita pakatessa että nilkassa oli pieni vekki. Liimalla ja hyvillä ohjeilla sain vekin nätisti paikattua. Kukapa nyt varusteita viimesenä iltana korjaisi…

Kisainfon jälkeen päätin vielä pyörän Valvatukselle, joka on noin neljän kilometrin päässä maali/messu/parkkialueesta. Infossa suositeltiin, että pyörät vietäisiin jo perjantaina ettei lauantaina tulisi niin ruuhkaa pyöränkatsastuksessa – olihan starttaajia kuitenkin noin 1500. Info oli tuttuun Finntriathlon tyyliin napakka ja informatiivinen. Kuten muissakin kisoissa on kilpailijoita ajateltu siten, ettei kilpailijoiden tarvitse ajatella kisan aikana. Tai ainakaan paljoa. Kilpailunjohtaja Jani Kuvajan yleisin käyttämä lause taisikin olla “ette voi eksyä”.

Pyörän viennin jälkeen parkkeerattiin auto ihan kisakeskuksen viereen, jotta kannustusjoukoilla olisi lyhempi matka tarvittaessa autolle. Illalla oikeassa camping hengessä keitin iltapastat matkailuautossa ja luotin myös perinteiseen irtokarkkitankkaukseen. Nukkuminen oli pienoinen kysymysmerkki, mutta hyvin matkailuautossa nukutti vaikka itikat koittivat tehdä siitä mahdollisimman hankalaa.

Lauantaiaamuna käytiin aamupalalla Jari-Pekassa, lähinnä siksi että aamupala olisi riittävä päivän energiakulutusta ajatellen. T2 vaihdon pussin vein omalle paikalleen ja loput kamat selässä lähdin Valvatukselle järjestäjän bussikyydillä.

Valvatuksen rannassa laitoin pyörän valmiiksi, geelipussi runkoon (geelit ei muuten märässä pyörässä näytä teipillä pysyvän), ilmaa renkaisiin ja juomapullot täyteen. Hermostunutta keskutelua tuttujen kanssa päivän kisastrategiasta ja pientä hölkkää silloin tällöin. Kisakeli ei ollut ihan edellisvuoden tasoa, jolloin lähinnä etsittiin varjopaikkoja. Vettä tuli oikeastaan kokoajan. Päätinkin pukea monen muun lailla märkäpuvun jo hyvissä ajoin, sen sisällä ei sade tuntunut enää kylmältä. Kävin uimassa pari kertaa ennen starttia, uinti tuntui mukavan rennolta. Rakon tyhjennyksellä kävin ennen starttia kolmesti. Oliko tulossa jotain ongelmia? Oliko imeytymisen kanssa jotain ongelmaa?

Uinti
Kuuluttajan pyytäessä väkeä rolling start lähtökarsinoihin alkoi väki tunkea kohti mellakka-aidoin rakennettuja karsinoita. Suuntasin itse kohti alle 40 karsinaa, mutta väenpaljouden takia en karsinaan päässyt. Loppuaikaanhan sillä ei vaikutusta ole milloin lähdet, vaan sillä millon menee lähtömaton ylitse. Jäin siis jonnekkin alle 50 minuuttia ryhmän paikkeille. Tuloksista näkee että olin lähtömaton 998. ylittäjä. Aika hännillä siis lädin matkaan.

Uinti lähti kulkemaan sopivan rennosti heti alusta asti. Ei tarvinnut murjoa ja homma eteni. Muutamia kontakteja uinnin aikana tuli, mutta ei sellaista samanlaista häsellystä kuten esimerkiksi viimevuonna. Takasuora tuntui loppumattomalta. En tarkoitusellisesti katsonut kertaakaan kelloa, pyrin vain etenemään hyvää vauhtia mahdollisimman rauhallisesti. Kokonaisuutena hyvä uinti, vaikka pari kertaa suunnistinkin hieman väärin.

Uinti: 1,9km: 34:36, sijoitus omassa ikäsarjassa 69.

T1
Vedestä ylös, märkäpukua auki ja omalle vaihtopussille. Riisuin märkäpuvun ja otin tilalle kypärän ja survoin kisa-asun taskuihin pussiin laittamani geelit. Numerovyötä ei pusissa ollut, arvelin sen jääneen poisannettuun pussiin jossa oli lämmittelyvaatteet (lue. sadevaatteet). No stress, ilman numerovyötä pyörälle. Olin pakannut pussiin irtohihat, joka olikin hyvä valinta sadesäähän. Nuo hihathan on aika tiukat, joten niiden asenteluun meni hieman aikaa. Valvatuksen rannasta nousevassa mäessä otti taas kaaliin ne pyöräilykengät jalassa juoksijat, joiden takia mäki ruuhkautuu. Kiilailin noista ohi mäessä, kun itse juoksin avojaloin.

Vaihto: 4:33, sijoitus omassa ikäsarjassa 70.

Pyörä
Pyörän selkään ja menoksi. Heti vauhtiin päästyäni laitoin kengät kiinni ja otin yhden geelin. Tuntuma oli hyvä, vaikka vettä tuli edelleen reipppaasti. Joroisten päässä olevassa ympyrässä hermostuin eräälle kilpailijalle joka onnistui leikkaamaan eteeni kolmesti ennen tuota käännöstä ja sen aikana. Annoin palautetta saamatta vastakaikua.

Olin onnistunut sähläämään kellon kanssa, joten huomasin vajaat kymmenen kilometriä ajettuani että kellon mukaan olin vielä uimassa. Tuosta sen kummempaa harmistumatta vaihdoin pyöräprofiilille että näkisin hieman pyörän keskinopeutta ja matkan etenemistä. Pyörä kulki hyvin, oikeastaan paremmin kun tänä kesänä vielä kertaakaan. En välittänyt sateesta, kypärän visiiri piti näkökyvyn hyvänä ja irtohihat suojasivat vesisateen tuomalta viileydeltä käsivarsissa.

Geelien lisäksi “eväinä” oli minigrip pussiin paloiteltuja Clif Bar energiapatukoita, ihan vaan testimielessä täysmatkaa varten. Noita pystyi syömään ajaessa, joten näitä mukaan Tahkolle. Koska sää oli mitä oli, saattoi tuo aiheuttaa sen että en juonut tarpeeksi. Pyöräilyn aikana meni kaksi pulloa urheilujuomaa ja kolme tai neljä geeliä. Rantasalmen vaihdossa otin uuden pullon vaikka minulla olikin vielä yksi täysi pullo mukana.

Kilpailuinfossa painotettiin mm. sitä, että roskia ei tulisi heitellä reitin varrelle vaan pudottaa ne huoltopaikoille. Itse noudatin tuota ohjetta säntillisesti, joten hermostutti ne geelipussien heittelijät. Peesirekkoja en viimevuoden malliin huomannut. Itsekin sain peesivalvojilta kaksi vihellystä, kun en pudottanut vauhtia sen jälkeen kun minut oli ohitettu. Hyvä että homma toimii.

Kuudenkymmenen kilometrin kohdalla alkoin tuntua istumalihaksissa pahalta. Epäilen vahvasti, että tuo johtui siitä että housut olivat märät ja hiekkaakin oli varmaan edelläajavien renkaista omaan istuimeen kertynyt. Samalla tietysti aloin miettimään, että olikohan siinä satulanvaihtamisessa järkeä (ei mitään uutta kisoihin osa 2).

Photo 17.7.2016 12.15.06

Satulatolppaakin tuota hiekkaa oli aikalailla näemmä kertynyt.

Kello piippasi aina 10km välein antaen keskinopeuden edellisestä kympistä. Loppua kohden vauhti hieman laski, ehkä vastatuulen takia ehkä väsymisen takia.

Pyörä 90km:2:40.58, sijoitus omassa ikäsarjassa 97.

T2
Pyöräosuuden loppuminen tuli jotenkin äkkiä, onneksi olin avannut kengät jo ylämäessä. Äkkiä jalat pois kengistä, pois pyörältä ja avojaloin juosten kohti vaihtoa. Pyörä telineeseen (ei muuten tarvinnut etsiä omaa kohtaa, vaan pyörät laitettiin telineisiin jossa ne taisi olla sadan nipuissa), aloin riisua irtohihoja joilla olin suunnitellut kuivaavani märät jalat. Avatessani vaihtopussin huomasin, että numerovyöni olikin eksynyt tähän pussiin. Kuivasin jalat, laitoin jalkaan sukat ja kengät. Kypärä pussiin, pussi telineeseen ja menoksi.

Vaihto: 3:43, sijoitus omassa ikäsarjassa 81.

Juoksu
Bajamajat täynnä, puskassa oli näemmä muitakin joten sinne. Rakon tyhjennyksen kautta juoksuun.  Tuntui ihan hirveältä. Etureidet ja oikea pohje tuntuivat siltä, että krampit voi alkaa milloin vaan. Otin suolaa, otin urheilujuomaa, otin vettä. Ei vaikutusta. Vauhtia ei oikeastaan voinut pudottaa yhtään. Ensimmäisen kierroksen viimeisellä huoltopisteellä join colaa ja otin suihkutettavaa magnesiumia pohkeeseen ja reisiin. En tiedä millä noista oli vaikutusta, mutta toisen kierroksen alusta kivut katosivat. Toinen kierros menikin sitten omasta mielestä paremmin, mutta kellon mielestä vain 8 sekuntia nopeammin kuin ensimmäinen.

Viimeinen kierros oli taistelua. Alussa katsoin kelloa ja laskin, että viimevuoden parannukseen pitäisi vauhdin nousta. Yritin nostaa vauhtia siinä onnistumatta, nyt mentiin näillä jaloilla.

Juoksu 21,1km: 1:58:39, sijoitus omassa ikäsarjassa 137.

Maalissa kello pysähtyi aikaan 5:22:31, sijoitus omassa ikäsasrjassa 107 (210:stä). Kokonaiskilpailussa 493. (1294 osallistujaa). Viimevuoden aikaan verrattuna uinti oli nopeampi, pyörä hitaampi ja juoksu lähes sama. Kokonaisaika noin kolme minuuttia viime vuotista hitaampi.

results

 

Vaikka aika eilen vielä harmittikin, ei harmita enää. Juoksusta on otettavissa vielä minuutteja mutta se vaatii jotain muuta kuin pelkkää treenaamista. Pelkästään sään piikkiin ei aikaa voi laittaa, vaikka kuulemma tosi monelle varsinkin juoksu oli ollut vaikea.

Toisaalta, jääpähän taas parannettavaa. Ja onhan noita komeita mitaleita nyt takanreunalla kaksi!

Photo 17.7.2016 12.54.38

Seuraavaksi onkin edessä sitten se suurempi savotta, Tahkon täysmatka. Täytynee alkaa henkisesti valmistautumaan siihen, että pyörällä keskari on maksimissaan se 30 ja juoksukin saattaa mennä päälle kuuden minuutin per kilometri vauhtiin. Tavoite olisi kuitenkin alittaa kolmetoista tuntia…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *