Kisarapsaa: Finntriathlon Joroinen

Sain nyt kokea sen, mitä triathlon on parhaimmillaan. Suomen parhaat kisat, upea keli ja vielä loistava oma suoritus. Vaikka suoritus olikin raastava, näitähän tekisi mielellään.

Puolimatka koostuu 1,9km uinnista, 90km pyöräilystä ja puolimaratonista. Maailmalla käytetään termiä 70.3 joka on kyseisen suorituksen mitta maileissa. Kyse on oikeasta kestävyysurheilusta, suorituksen kestäessä terävimmällä kärjelläkin noin neljä tuntia. Mukana oli reilut 1500 kilpailijaa kun lasketaan mukaan myös joukkuekisaajat.

Meidän triathlonkaravaanimme starttasi lauantaiaamuna noin puoli kuudelta kohti Joroista, joten paikalla oltiin hyvissä ajoin ennen viimeistä kisainfoa. Kisakeskukselle jätettiin juoksupussi, johon jätetiin juoksuosuudelle tarvittavat välineet.

Kisakeskukselta ajettiin autolla Valvatukselle ja vaikka infossa varoiteltiinkin että autolla ei kannata mennä oli parkkipaikkoja raviradalle tehdyllä alueella vielä riittämiin. Parkkipaikalta on matkaa lähtöpaikalle vajaa kilometri ja perinteikkäästi unohdin autolle taas jotain, tällä kertaa ajokenkien polkimien asetteluun tarvittavat kuminauhat. Onneksi meillä oli mukana taas reissupyörämme, joten nouto kävi nopeasti. Kaiken ollessa valmista aikaa starttiin oli vielä reilu tunti.

DCIM100GOPRO

Hyvissä ajoin ennen starttia kävin uimassa parikin vetoa. Aluksi vesi tuntui kylmältä (virallinen lämpötila taisi olla vähän alle 20 astetta), mutta myöhemmin hyvältä. Vedestä noustuani kävin vaihtamassa muutaman sanan Lotvosen Jussin kanssa, joka painotti rauhallista aloittamista.

IMG_0115

Ennen lähtöäni seurattiin miesten ja naisten yleisten sarjojen lähtöä. Omat fiilikset oli jännittyneet, mutta rauhalliset. En jännittänyt uintia, vaan koko suoritusta. Riittäisikö voimat koko reissun suorittamiseen.

Uinti

Asetuin omassa lähtöryhmässäni melko kärkeen, ehkä noin kolmanteen lähtöriviin. Alkumatka, aina ensimmäiselle poijulle asti, oli ihan hirveää mesoamista. Miestä tuli jokaisesta suunnasta vastaan. Monesti kuulee puhuttavan, että triathlonpiireissä ollaan kohteliaita ja otetaan muut huomioon, mutta uinnissa sellaista ei ole havaittavissa. Ensimmäisen poijun jälkeen homma hieman rauhoittui ja pääsin uimaan enemmän sitä omaa uintia. Lähtösuora ensimmäiselle kääntymiselle oli noin 550 metriä, joten porukka ehti hajaantua hyvin ennen käännöstä. Tästä syystä käännös ei ruuhkautunut, eikä mummorinulia tarvittu.

Oma uinti oli alusta asti tosi rauhallista ei tietoakaan hätääntymisestä panikoinnista tai rytmin katoamista. Muistelin vain uidessa, että käsien pitää pyöriä ja kropan kiertää. Happea taisin ottaa koko matkan joka toisella, en miettinyt sitä sen enempää.

1292820_989994704406454_3907704055349119710_o
Kuva: Finntriahtlon

Alkumatkasta pysähdyin hetkeksi poistamaan laseista vettä, pysähtyi vierelläni uinut kysymään onko kaikki kunnossa. Vastasin myöntävästi ja kiitin huolenpidosta. Ajattelin myös välillä, että katsonko kelloa vai en. Päätin kuitenkin olla katsomatta ja uida sen mihin pystyn. Ohittelin välissä aikaisemman lähdön uimareita, se toi jotenkin lisävauhtia ja uskoa omaan uintiin.

Loppusuoralla oli kolme poijua, viimeisen kohdalla päätin laittaa kaiken peliin ja uida lopun niin kovaa kun vain pääsisin. Hämmästys oli melkoinen kun vedestä noustessani katsoin kelloni näyttävän 36 minuuttia.

Uinti: 1900m, 00:36:40, sijoitus 525/1318 (ikäsarjassa 87/206)

T1

Kilpailunumeroni suosi minua, varustepussini olivat molemmissa vaihtopaikoissa rivistön päässä joten etsimiseen ei mennyt turhaa aikaa. Kello pois, märkkäri pois, vaihtopussista kypärä päähän, uintikamat pussiin ja menoksi. Pyörääkään ei tarvinnut sen kummemmin etsiä, fillaria vaan pois telineestä ja eteenpäin. Vaihtoalueelta noustaan pieni mäki tielle ja koska minulla ei ollut ajokenkiä jalassa olisin voinut mennä tuon mäen nopeammin mitä ajokengät jaloissaan juoksevat. Tyydyin kuitenkin juoksemaan porukassa.

Vaihtoaika 00:03:29

Pyörä

Heti alusta alkaen tuntui, että tänään pyörä kulkee. Olin uintiajasta jotenkin innoissani ja oli hyvä tunne päällä onnistumisesta. Porukkaa oli osuudella todella paljon joten ohittelulta ei voinut välttyä. Mäetkin (jotka keskisuomen mäkiin verrattuina tuntuivat vaatimattomilta) tuntuivat kevyiltä, eikä vauhti päässyt kuolemaan nousuissa.

Katsoin kelloa kun olin ajanut tunnin, mittaa oli tuossa vaiheessa hieman yli 36 kilometriä. Tästä oli tulossa hyvä päivä. Samalla hieman pelkäsin että vedän jalat loppuun mikäli vauhti pysyy näin kovana loppuun asti, vaikka sykkeet pysyivätkin matalina. Päätinkin ajaa enemmän perstuntumalta, kuin kelloa ja sykkeitä seuraten.

303
Taustalla nro 831 menossa kohti kääntöpaikkaa. Kuva: kirsinousiainen.kuvat.fi

Geelejä otin noin puolen tunnin välein, tangon aeropullossa minulla oli urheilujuomaa jota meni pyörän aikana pari pulloa. Vettä en juonut pyöräosuudella ollenkaan. Puolen matkan huollossa otin banaanin, jonka syöminen kovaa ajaessa oli yllättävän hankalaa.

Pyöräosuudella oli peesikielto, johon puuttuminen näytti olevan olematonta. Itse ajaessani omasta mielestäni kovaa aeroasennossa, meni ohi porukoita todella kovaa. Peesin hyödyn huomasi noissa ohituksen jälkeisissä tilanteissa itsekin, vauhti pysyi samana pienemmällä työllä.

Pyörän loppuosuudella kevensin hieman rasitusta, ettei jalat olisi tukossa juoksun alkaessa. Muistin Kaisa Lehtosen vinkin, lopussa kannattaa pitää kadenssi nopeana, joka auttaa juoksun hermoituksessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva: media.murtokohta.fi

Viimeinen nousu, viimeinen mutka, kengät pois jaloista ja ajo vaihtoon.

Pyöräily 90km, 02:38:02, sijoitus 532/1318 (ikäsarjassa 106/206)

T2

Toinenkin vaihto onnistui ilman sähläystä. Pyörä telineeseen, juoksu urheilutalolle jossa juoksukamojen vaihto. Kengissä ei tällä kertaa ollut pikanauhoja, joka oli ihan tietoinen valinta. Halusin, että saan kengät sopivan kireälle eikä siihen tarvitsisi juoksuna aikana puuttua.

Vaihtoaika 00:03:44

Juoksu

Juoksuosuudelle oli hieno lähteä, olihan koko kenttä täynnä väkeä katsomassa ja kannustamassa. Minulla oli juoksuun varattu pähkinöitä, joiden syöminen oli juostessa yllättävän hankalaa. Huolloista vettä, välillä urheilujuomaa. Geelejäkin oli tarjolla, taisin ottaa pari koko juoksun aikana.

Juoksu oli palasteltu kolmeen kierrokseen, yksi seitsemän kilometrin kierros mentiin kolmeen kertaan. Tuo auttoi tietysti hieman jaottelemaan omaa vauhtia ja voimia, kun tiesi missä mäet ja huollot olivat. Juoksu oli pääosin asvalttia, loppulenkin mennessä latupohjaa. Loppulenkillä oli myös yksi kovempi nousu, mikä ei sekään näihin keskisuomen maastoihin tottuneelle tuntunut kovinkaan pahalta. Lenkki kierteli asuinalueella, jossa kannustusta sai tasapuolisesti kaikki. Viimevuoden suosikiksi nousseet suihkutkin oli tarjolla useammassa paikassa.

Täysin ongelmaton juoksuni ei ollut, muissakin kisoissa vaivanneet vatsaväännöt tekivät tuloaan tosin miedompina kuin esim. Voimarinteellä. Vasempaan jalkaan oli tulossa melko selkeästi rakko, mutta työnsin ajatukset moisista pois mielestä ja nautin menosta. Laskelmoin, että olin oikeasti pääsemässä alle viiden ja puolen tunnin ajan.

Juoksussa annoin kaikkeni, viimeisen kierroksen aikana yritin juosta täysillä kelloni kertoessa vauhdiksi 5:40. Ei kovinkaan kovaa siis. Viimeinen kierros tuntui melko pahalta, mutta kisakeskuksen kuulutusten alkaessa kuulua parani mieli ja murheet unohtuivat. Loppusuora, en pystynyt kirimään enää yhtään. Pääsin kuitenkin maaliin ja vielä hyvällä ajalla!

Juoksu: 21,2km, 01:57:23, sijoitus 711/1318 (ikäsarjassa 119/206)

Loppuaika 5:19:20, sijoitus 564/1318 (ikäsarjassa 102/206).

puolikas

Maalissa sain mitalin kaulaan ja minut ohjattiin Lidl Recovery Area:lle. Recovery Area:lla juttelin Kauramoottorin kanssa lähinnä peesaamisesta ja siirryin syömään. Tuntui, että oli ihan hirveä nälkä joten otin lautaselle salaattia ja paellaa huomatakseni etten juurikaan pystynyt syömään. Tarjontaa kyllä oli, mutta cola ja sipsit tuntuivat olevan ainoita jotka sain alas.

Yhteenvetoa. Aivan mahtavaa, sekä koko kisa että oma suoritus. Silloin kun mukana on suomen parhaat triathleetit on meidän kuntoilijoiden turha haaveilla sijoista, olihan oman ikäryhmäni voittajan aika reilun tunnin omaani parempi. Virheitä en kisan aikana tehnyt joten helppoja minuutteja ei karistettavaksi löydy.

mitali

Kiitokset vaimolle huollosta ja uskon luomisesta suorituksen läpäisyä kohtaan, Tribaselle valmennuksesta ja kaikille kannustajille.

Lisää kovaa työtä ja ensi vuonna alle viiden tunnin!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *