Intervallia ja Iron Maidenia

Perjantaina piti ottaa hieman treeniohjelmaa kiinni, kun lusmuilin keskivikkona. Aamuisen salitreenin päälle juoksin illalla 4+4 intervallit. Mun nykyinen salitreeni on enempi lihaskuntoa ylläpitävä kuin kasvattava, joten se ei ole mahdottoman raskas. Tästä syystä päätinkin lähteä nautiskelemaan Kuikka-Nyrölä valtatien tarjoamasta mäkisestä maastosta.
15986f28-11e1-42ef-b6bd-9c23ad22cab7_jpeg[1]

Intervallini koostuu tällä hetkellä neljän minuutin vedoista, kolmen minuutin palautuksilla. Näitä sitten neljä ja intervallin alkuun pikku spurtit lämmittelynä. Vetojen nopeus heitteli 4:30 ja 4:40 minuutin kilometrivauhtien välissä. Ihan mukava nopeus, jos jaksaisi 10 kilsaa noin vetää. Sykehän noissa tietty nousee sille tasolle (170), että minun on mahdotonta kovikaan kauaa ylläpitää tuota nopeutta. Pitänee mennä testaamaan tosin juoksunopeutta joku päivä Laukaan yleisurheilukentälle, se tarjoaa omilla puitteillaan mahdollisuuden parempaan vauhtiin. Ainakin toivottavasti.

Varmistin ennen treeniä, että musiikki ei yllätä joten latasin podin Iron Maidenilla. Run To The Hills sopikin nasevasti mäkiä juostessa. Kerran minulle nimittäin sattui intervalleja juostessa, että napeista alkoi soida Didon White Flag. Loistobiisi, mutta ajoitus oli täysin väärä.

Lenkillä tuli myös sisäänajettua Prisman alelaarista nappaamani Iron Man kompressiosukat. Hyvät oli ne, vaikka pukiessa tulikin mieleen että triatleeteilla on vissiin kapeemmat pohkeet ku mulla.
InstagramCapture_12d4a6ee-a2c3-4db3-ac75-fe28303834ec_jpg[1]

Loppuilta menikin sitten Polarin synkronoinnin kanssa tapellessa. Toivottavasti V800 toimisi paremmin…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *